UKK (usein kysyttyjä kysymyksiä gerbiileistä)

Hoito-ohje

Gerbiilin valmistaminen näyttelyyn

Äänet ja eleet

Lisääntyminen

Gerbiilin hoito-ohje

Gerbiili on hyvin helppohoitoinen ja hajuton lemmikki. Koska gerbiili on laumaeläin, sitä ei koskaan tulisi pitää yksin. Gerbiili on päiväeläin, joten se on ajoittain hereillä myös päivällä ja sopii näin myös lasten lemmikiksi.

Ominaispiirteitä

Gerbiilejä tulee aina hankkia kerralla vähintään kaksi, koska ne ovat laumaeläimiä. Gerbiilit lisääntyvät nopeasti, joten gerbiilien tulee olla samaa sukupuolta. Kuitenkaan ei kannata hankkia suuria laumoja, sillä niissä ilmenee useammin tappeluja. Aikuisen eläimen voi totuttaa pieneen pentuun, mutta voi olla ettei gerbiili totu koskaan uuteen tulokkaaseen. Kahta erillistä laumaa ei kannata alkaa totuttamaan yhteen. Naaraat ovat yleensä uroksia reviiritietoisempia, siis urokset hyväksyvät helpommin uuden kaverin.

Koska gerbiilit puolustavat reviiriään vierailta yksilöiltä hajujen perusteella, tulee ne totuttaa yhteen neutraalilla alueella. Täten tulee huolehtia, että totutusvaiheessa terraario on täysin puhdas hajuista, myös gerbiilit voidaan pestä. Hyvä tutustumistapa on totutushäkkimenetelmä, missä terraarion sisään asetetaan tiheäpinnainen häkki. Gerbiilien paikkaa vaihdetaan päivittäin, jotta ne tottuisivat toistensa hajuun.

Gerbiilien elinikä on keskimäärin 3-5 vuotta. Gerbiili on luovutusiässä aikaisintaan 6 viikkoisena. Sukukypsyyden gerbiili saavuttavat usein jo 7-8 viikkoisena. Naaraan tulee kuitenkin olla vähintään 6 kuukautta ja korkeintaan vuoden ikäinen saadessaan ensimmäiset pennut.

Asuminen

Gerbiilille paras asumus on terraario tai vanha akvaario. Gerbiilit tykkäävät kaivella puruihin tunneleita, joten niille kannattaa laittaa paksu purukerros. Häkkiin ei paljon puruja voi laittaa ja se on sotkuinen vaihtoehto. Lisäksi gerbiilit usein jyrsivät kaltereita niin, että nenästä lähtee karvoja.

Terraarion tulee olla vähintään 50 x 30 cm kahdelle gerbiilille. Korkeutta kannattaa näille hyppijöille olla ainakin 40 cm. Kannen tulee olla hengittävä eikä siinä saa olla isoja aukkoja, sillä gerbiilit ovat mestareita karkaamaan. Tiheä verkkokansi on hyvä ratkaisu. Terraario kannattaa sijoittaa huoneessa siten, ettei se ole missään vetoisessa paikassa eikä siihen saa osua suoraan auringon valo. Siis sitä ei kannata sijoittaa lähelle ikkunoita tai ovia.

Terraarioon kannattaa laittaa paljon jyrsittävää, sillä gerbiili on jyrsijä ja sen hampaat kasvavat koko ajan. Paperihylsyjen ja pahvilaatikoiden tuhoaminen onkin gerbiilien suurta huvia. Myös puunoksat ja näkkileipä auttaa hampaiden lyhyenä pysymiseen. Keraamiset astiat ovat oiva apu kynsien lyhyenä pitoon, kuitenkin takatassujen kynnet kannattaa leikata kerran viikossa. Koska gerbiilit virtsaavat hyvin vähän ei terraariota tarvitse puhdistaa kuin korkeintaan kerran viikossa.

Hoito

Mikäli gerbiilillä on suuri terraario ja paljon tekemistä, ei jaloittelu ole välttämätöntä. Gerbiileistä on kuitenkin mukava juoksennella vapaana. Tällöin kannattaa huolehtia siitä, ettei huoneessa ole mitään sellaista mitä se ei saisi tuhota. Sähköjohdot ja huonekasvit tulee ainakin poistaa niiden ulottuvilta. Gerbiili vilkkaana ja pienenä eläimenä voi helposti mennä pieniin rakoihin, jäädä oven väliin tai ihmisen alle, joten erityistä huolellisuutta on noudatettava sen ollessa vapaana.

Gerbiilien turkki rasvoittuu helposti, joten niitä kannattaa kylvettää chinchillan kylpyhiekassa. Joskus turkki likaantuu siinä määrin, että se pitää pestä (esim. koiranshampoolla). Pesuvettä ei saa mennä silmiin, korviin tai suuhun.

Gerbiilin päivittäiseen hoitoon kuuluu käsittely ja gerbiilin kunnon tarkistus, ruokinta, juomaveden vaihto ja terraarion tarkistus.

Gerbiiliä käsiteltäessä sitä kannattaa tarkkailla loukkaantumisien tai sairastumisien varalta. Muutos käytöksessä saattaa kieliä jostain sairaudesta tai loukkaantumisesta. Esim. jos gerbiili joka ei koskaan tavallisesti pure, ei yhtäkkiä siedä ollenkaan käsittelyä, vaan protestoi hampaillaan kaikkea. Tällöin kannattaa tarkistaa onko hampaat paikallaan, ettei tassuissa tai hännässä ole murtumia tai onko gerbiilillä haavoja tai puremajälkiä.. Äkillinen pureminen ja ärtyneisyys yleensä kielii kivusta, jonka aiheuttaja tulisi selvittää.

Tottakai gerbiililläkin on hyvät ja huonot päivät, aina ei jaksa olla niin pirteä ja energinen, kuin yleensä ja siitä ei kannata huolestua. Jos gerbiili näyttää lisäksi sairaalta tai ei syö, voi aavistaa jotain olevan pielessä. Kun joka päivä seuraa gerbiilin tekemisiä, oppii pian huomaamaan, jos se on väsynyt tai ei voi hyvin.

Ruokinnan voi ajoittaa joka päivä samoihin aikoihin ja samalla voi vaihtaa juomapulloon raikkaan veden. Ruokinnan ja muun käsittelyn yhteydessä on myös hyvä vilkaista terraarioon, ettei siellä ole sisustus liikkunut gerbiilille vaarallisesti tai esim. puumökkien naulat eivät ole tulleet näkyville.

Käsittely

Kasvattajalta ostaessa eläin on usein valmiiksi kesy ja helppo käsitellä. Joskus kuitenkin eläin on niin arka tai villi, että sen käsittelyä on opeteltava. Totutusta voi kokeille laittamalla käsi terraarioon ja tarjoamalla jotain gerbiilin herkkua. Gerbiili tulee haistelemaan ja mahdollisesti syö kädeltä. Vähitellen gerbiili uskaltautuu myös kädelle. Gerbiiliä voi nostaa hännän tyvestä toisella kädellä mahasta tukien, muttei koskaan hännän päästä sillä se voi irrota.

Jos gerbiili on oikein vilkas, eikä anna kiinni, voi sen ohjata molemmin käsin nurkkaan rauhallisesti ja siirtää kädet gerbiilin alle, jolloin se joutuu kädelle. Kun tämän tekee rauhallisesti, gerbiili ei tunne itseään uhatuksi. Joskus on parasta oikein aran gerbiilin kohdalla houkutella se pahvirullaan tai muuhun purkkiin ja nostaa siitä kädelle.

Kun gerbiiliin on luotu sen verran luottamusta, että se pysyy rauhallisena kädellä, voi sen kanssa harjoitella hampaiden katsomista ja kynsien tarkastamista. Gerbiilin voi kääntää selälleen siten, että laitetaan kämmen gerbiilin selän päälle ja otetaan etu- ja keskisormella pään molemmin puolin kiinni ja etusormi voi olla pään päällä korvien välissä. Kämmenellä tuetaan gerbiiliä muuten ja kun saadan näin tukeva ote, käännetään gerbiili selälleen. Kun gerbiili on tukevasti, mutta hellävaraisesti kämmenellä, se ei yleensä pyristele vastaan. Toisella kädellä voi nyt raottaa huulia ja tarkastaa hampaiden kunto. Tätä olisi hyvä harjoitella, jotta voidaan tarkastaa hampaiden kunto riittävän usein.

Kynsiä voi tarkastaa joko gerbiili selällään yllämainitulla tavalla tai sitten pitämällä sitä kämmenellä siten, että voi pitää takatassusta kiinni ja tarkastaa jokaisen kynnen. Tarvittaessa tästä voisi sitten leikata kynnet. Näyttelyyn valmistautumisohjeissa on kuva kynsien leikkuusta.

Ruokinta

Gerbiili on melko kaikkiruokainen. Se kannattaa pienestä pitäen totuttaa monipuoliseen ruokavalioon. Pääruokana on usein siemenseos tai hiiri-rottapelletti. Vitamiinikuuri on silloin tällöin paikallaan mikäli syötetään vain siemenseosta. Pelleteissä on kaikki gerbiilin tarvitsemat vitamiinit ja hivenaineet. Kannattaa kokeilla erilaisia hedelmiä, marjoja, vihanneksia, puuroja, vellejä, makarooneja / makaroonilaatikkoa, perunamuusia ja vauvanpurkkiruokia. Gerbiileillä tulee aina olla tarjolla raikasta vettä sekä kalkki- tai mineraalikivi. Mitään liian rasvaista, suolaista, sokerista tai mausteita ei saa antaa.

Sairastuminen ja kuolema

Gerbiilin sairastuessa se vaikuttaa apaattiselta, silmät saattaa muurautua umpeen ja karvat pörröttää. Se saattaa yhtäkkiä tuntua kylmemmältä ja keveämmältä sekä luut tuntuvat selvästi paremmin, kuin aikaisemmin. Tällöin on tietenkin jo kiire eläinlääkäriin. Kavereiden suhtautuminen sairaaseen ei yleensä ole mitenkään erilaista. Ehkä saattaa tuntua raa'alta, kun kaveri vain tönii sairasta, ei anna sen rauhassa nukkua tai vie sen viimeisenkin herkun suusta, mutta se on vain normaalia eläimille. Joissakin tapauksissa pomon sairastuessa ja heiketessä alempi arvoiset saattavat yrittää kaapata vallan. Joko tappelemalla keskenään tai haastamalla sairaan johtajan tappeluun. Tämä saattaa johtaa sairaan eläimen kuolemaan, mutta harvemmin gerbuilla tätä tapahtuu, koska niillä on muutenkin niin hyvät olot, ettei yleensä tarvitse tapella johtajan eduista.

Jos lauman jäsen (tai vaikka pieni pentu) kuolee ja sitä ei heti poisteta terraariosta, muut hävittävät mädäntyvän ruumiin parhaan kykynsä mukaan. Luonnollinen vaisto käskee gerbiilin hävittämään haisevan ja petoja houkuttelevan ruumiin ja sen gerbiili tekee syömällä kaverin. Pennut yleensä häviävät vain pesästä. Aikuisen eläimen hävittäminen kestää jo sen verran kauan, että kuolema varmasti huomataan jo ennen kuin kaveri ehtii suuremmalti syödä.