Syyrialaisen hamsterin hoito-ohje

Yleistä

Syyrialainen hamsteri, jota usein myös kultahamsteriksi kutsutaan, on kotoisin Lähi-Idän aavikoilta. Nykyiset lemmikkihamsterit polveutuvat muutamasta vankeudessa lisääntyneestä yksilöstä, ja ne ovat sopeutuneet elämään ihmisten hoidossa. Tietyt ominaisuudet ja edellytykset ovat kuitenkin säilyneet sukupolvelta toiselle, joten hamsterille on syytä tarjota mahdollisimman paljon sen luonnollista ympäristöä muistuttavat elinolosuhteet.

Hamsteri on yöeläin, eli se on aktiivisimmillaan alkuillasta aamunkoittoon. Hamsterin kannalta paras käsittely- ja seurusteluaika on siis illalla. Päivällä hamsterin on annettava nukkua rauhassa pesässään, mutta tarvittaessa sen voi hetkeksi herättää esimerkiksi häkin siivousta varten. Hamsteri on jyrsijä, joten se tarvitsee avojuurisille, jatkuvasti kasvaville hampailleen paljon kovaa jyrsittävää. Se myös todennäköisesti kokeilee hampaillaan lähes kaikkea tielleen sattuvaa, minkä takia hamsterin ulottuville ei koskaan saa jättää myrkyllisiä tai muuten vaarallisia esineitä tai aineita. Erityistä huomiota on kiinnitettävä hamsterin asunnon, eli häkin tai terraarion turvallisuuteen.

Nimensä mukaisesti hamsteri hamstraa ruokaa ja pesätarvikkeita poskipusseihinsa, ja kätkee niitä sopivaksi katsomiinsa paikkoihin. Hamsterilla on selässä lantion kohdalla ihon väristä erottuvat hajurauhaset, joita se hankaa kulkureitilleen merkitäkseen "omaa" reviiriään. Syyrialainen hamsteri on luonteeltaan erakko, joten se ei siedä aikuisiällä lajitovereitaan muuten kuin naaraan kiima-aikana. Kahta syyrialaista hamsteria ei saa päästää aikuisena toistensa ulottuville, eikä niitä siis missään tapauksessa saa asuttaa yhtä useampaa samassa häkissä, tai seuraa tappeluita, joiden seurauksena toinen hyvin todennäköisesti pääsee hengestään.

Lemmikkiominaisuuksien kannalta hamsterin sukupuolella ei ole juurikaan merkitystä. Naaraat ovat usein hieman touhukkaampia kuin rauhalliset ja leppoisat urokset, joten syliteltäväksi ja ensimmäiseksi lemmikiksi uros ehkä sopii paremmin. Naarailla on kiima noin neljän päivän välein, erityisesti ilta-aikaan, jolloin ne selästä silitettäessä jähmettyvät paikalleen paritteluasentoon ja nostavat häntänsä ylös. Tämä on merkki siitä, että naaras on valmis parittelemaan uroksen kanssa. Kiiman vuoksi naarailla on myös oma ominaishajunsa, joka ei kuitenkaan yleensä ole häiritsevän voimakas. Yleisestikin hamsteri on suhteellisen hajuton, äänetön ja helppohoitoinen lemmikki, kunhan sen elinympäristön puhtaudesta ja turvallisuudesta huolehditaan asianmukaisesti.

Syyrialaisilla hamstereilla on erilaisia turkkimuunnoksia, joita ovat lyhytkarvainen (lk), pitkäkarvainen (pk), kiharakarvainen rex ja kiiltäväkarvainen satiini; näistä voi olla myös yhdistelmiä, esimerkiksi pitkäkarvainen rex. Pitkäkarvaisilla naarailla turkki on vain hieman lyhytkarvaista pidempi ja yleensä niillä on pienet tupsut hajurauhasten kohdalla, korvien takana ja hännän vieressä. Pitkäkarvaisilla uroksilla taas on hamstereista pisin turkki ja "laahukset" selässä ja takapäässä.

Hamsterin elinikä riippuu paljon sen perintötekijöistä ja elinolosuhteista. Keskimääräinen elinikä on 1½ – 2 vuotta, mutta yli kolmivuotiaitakin hamstereita on tavattu. Terve ja hyväkuntoinen hamsteri on sopusuhtaisen massakas ja lihaksikas, virkeä ja eloisa, ja tuntuu kädessä kiinteältä. Hamsteri on liian laiha, jos sen vyötärö näkyy ja luut tuntuvat selkeästi ihon alla. Tällöin se tarvitsee muutosta ruokavalioonsa: lisää kasviksia ja proteiineja. Toisaalta jos hamsterin mahassa on selkeästi löysiä poimuja ja sen kaulan alle ja vatsaan on kulunut karvattomia kohtia, on hamsun ruokavaliota syytä keventää vähentämällä rasvaisten ruoka-aineiden tarjontaa.

Hamsteri tulee taloon

Ennen hamsterin hankintaa kannattaa miettiä sen tulevat elinolosuhteet valmiiksi. Hamsterin asumukseksi käy häkki tai terraario, jonka minimikoko on n. 40 x 70 x 30 cm. Tietysti suurempi on yleensä eläimelle mielekkäämpi, jotta sillä riittää puuhaa ja tutkittavaa yön pitkiksi tunneiksi. Häkki ei kuitenkaan saa olla kovin korkea, ettei hamsu kiipeilyretkellä pudotessaan satuta itseään. Korkeiden häkkien turvallisuutta voi parantaa rakentamalla siihen lisätasoja tikkaineen, mikä lisää samalla myös hamsun liikkumatilaa. Häkkiä ei saa sijoittaa vetoiseen tai rauhattomaan paikkaan eikä suoraan auringonvaloon. Sopiva lämpötila hamsterille on 18 – 20 C. Liian kylmässä ympäristössä hamsterin elintoiminnot hidastuvat ja se voi vaipua horrokseen, ja liian kuumalla paikalla taas on lämpöhalvauksen vaara.

Hamsterin asunnon sisustus

Pohjakuivikkeeksi käy kaupoissa myytävä kutterinpuru tai muu myrkytön, käsittelemättömästä puusta tehty suurilastuinen hake. Pitkäkarvaisille uroksille käytännöllistä on esimerkiksi haapahake (MörttiRöpö), joka ei tartu turkkiin kuten tavallinen puru. Kuiviketta tulee olla häkin pohjalla noin 5 cm paksuinen kerros; terraarioihin voi laittaa enemmänkin, sillä hamsteri pitää puruissa kaivelemisesta. Nukkumapaikakseen hamsteri tarvitsee pari-kolme kertaa itsensä kokoisen pesämökin, jonne se usein myös varastoi ruokaa. Kaupoissa myytävät muoviset pesämökit ovat yleensä aikuiselle syyrialaiselle liian ahtaita, ja niiden ilmanvaihto on usein huono. Pesäkopiksi käykin hyvin esimerkiksi pienehkö pahvilaatikko, johon hamsu voi halutessaan itse tehdä lisää oviaukkoja. Pahvilaatikko on myös edullinen ja helppo likaantumisen jälkeen uusia. Pesämateriaaliksi mökkiin sopii parhaiten wc- tai talouspaperisilppu. Sanomalehtipaperia ei tule käyttää hamsterin häkissä mihinkään tarkoitukseen. Myös kaupoissa myytävä pesävanu voi olla hamsterille vaarallista kuituisuutensa vuoksi; kuidut voivat tarttua poskipusseihin tai hamsterin raajan ympäri kietoutuessaan aiheuttaa kuolion. Hamsterin ruokakupiksi soveltuu parhaiten keraaminen painava kuppi, johon mahtuu kerralla 1- 2 dl jyväseosta. Kuivaruoalle kuppi ei kuitenkaan ole välttämätön, sillä hamsteri kerää mielellään jyviä myös kuivikkeen seasta ja varastoi niitä mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin. Tuoreruoka sen sijaan on hyvä tarjoilla astiasta, jotta kuivikkeet eivät sotkeutuisi ja syömättä jäänyt ruoka olisi helpompi kerätä pois pilaantumasta. Juomavettä varten tarvitaan häkkiin kiinnitettävä juomapullo, jonka vesi on syytä vaihtaa pari kertaa viikossa. Veden vaihdon yhteydessä kannattaa puhdistaa pullo mahdollisista leväkasvustoista esim. pulloharjalla ja huuhtelemalla, ja tarkistaa pullon toimivuus. Vuotava pullo valuttaa vettä häkin pohjalle aiheuttaen pahimmassa tapauksessa hamsterin vilustumisen, ja tukkeentuneesta pullosta taas hamsteri ei saa vettä, mikä voi johtaa eleläimen kuivumiseen.

Luonnonoloissa hamsteri juoksee yön aikana useita kilometrejä, joten lemmikkinä eläessäänkin se tarvitsee paljon liikuntaa. Mahdollisimman suuri häkki sekä useat käsittely- ja juoksutuskerrat ovat tietysti aina hyviä keinoja riittävän liikunnan varmistamiseksi, mutta hamsterit pitävät myös paljon juoksupyörässä juoksemisesta. Syyrialaisen hamsterin juoksupyörän tulisi olla halkaisijaltaan vähintään 20 cm, jotta suurikokoinenkin hamsteri voi juosta siinä selkä suorana. Häkkien mukana tulevat juoksupyörät ovat yleensä liian pieniä, ja soveltuvat käytettäväksi vain hamsterin poikasilla. Juoksupyöriä on sekä muovisina että metallisina. Kumpi tahansa niistä käy, mutta tärkeätä on, että pyörän pinnojen väli on umpinainen. Erityisesti metallisissa pyörissä pinnojen väli on yleensä avonainen, jolloin hamsteri voi juostessa loukata jalkansa tai juuttua pyörään kiinni. Tämän voi estää pujottelemalla pyörän pinnojen väliin paperisuikaleen joka toisen pinnan yli ja ali. Metallisen pyörän keskiötä voi myös ajoittain rasvata ruokaöljyllä, jos se kitisee juostessa. Muovisissa pyörissä on yleensä keskiö, johon varsinkin pitkäkarvaisen uroshamsterin turkki tarttuu helposti kiinni. Keskiön voi tällöin suojata esimerkiksi muovisella korkilla, tai hamsterin turkkia voi leikata lyhyemmäksi, ellei sitä ole tarkoitus käyttää näyttelyissä.

Hamsterin asumukseen on hyvä lisätä välttämättömien tarvikkeiden lisäksi erilaisia virikkeitä, jotta hamsterin mieli pysyisi virkeänä sen puuhastellessa pienessä elinympäristössään. Virikkeiden puutteessa hamsteri usein tylsistyy, josta merkkinä on esim. jatkuva kaltereiden jyrsiminen tai pakonomainen juoksupyörässä juokseminen (stereotypia). Hamsterin piristykseksi riittää usein jo häkin järjestyksen ajoittainen muuttaminen, mutta lisäksi voi laittaa oksia jyrsimistä ja kiipeilyä varten, kuivaa ja puhdasta heinää, pahvilaatikoita, kiviä, erilaisia tunneleita kuten wc-paperirullia, kukkaruukkuja jne. Vain mielikuvitus ja hamsterin turvallisuus ovat rajana! Ulkoa virikkeitä kerättäessä täytyy muistaa saasteettomuus, eli mitään ei saa kerätä teiden varsilta tai muilta saastuneilta paikoilta. Oksat, kivet, kävyt ja muut ulkoa tuotavat virikkeet on syytä ainakin huuhdella huolellisesti tai kuumentaa esim. saunan kiukaalla tai mikroaaltouunissa mahdollisten loiseläinten karkottamiseksi, minkä jälkeen ne tietysti täytyy jäähdyttää ennen hamsterille antamista. Pinnoitettuja ja myrkyllisiä materiaaleja tulee välttää; esimerkiksi maito- ja mehupurkeissa sekä maalatuissa esineissä on päällysteitä, jotka saattavat kertyä myrkyksi hamsterin elimistöön.

Hamsterin hoito

Hamsterit käyttävät yleensä yhtä tai kahta nurkkaa häkistään käymälänä, joten siivotessa ei ole pakko aina vaihtaa koko häkin kuivikkeita. Hamsterin pissanurkkaan voi laittaa pienehkön muovilaatikon tai kulman, joka täytetään puupelleteillä. Pellettejä myydään päivittäistavarakaupoissa mm. Pellex-nimisenä kissanhiekkana. Monissa maatalousliikkeissä ja rautakaupoissa myytävä hieman isokokoisempi poltettavaksi tarkoitettu puupelletti sopii myös tähän tarkoitukseen, ja se on yleensä kilohinnaltaan kissanhiekkaa edullisempaa. Pissanurkkaan kannattaa siivotessa jättää muutamia pissaisia puruja, jotta hamsteri hajuaistinsa avulla suunnistaa oikeaan paikkaan tarpeilleen. Kun hamsteri on oppinut käyttämään pissanurkkaa, se on helppo tyhjentää ja puhdistaa pari kertaa viikossa, ja häkin muut kuivikkeet pysyvät puhtaina. Pissanurkan tyhjennyksen yhteydessä kannattaa tarkistaa myös pesämökki pilaantuvan ruoan ym. osalta, ja vaihtaa vesi juomapulloon. Kaikki kuivikkeet on syytä vaihtaa noin kahden viikon välein, ja useamminkin, ellei käytössä ole pissalaatikkoa tai –nurkkausta. Samalla pestään myös häkin pohjalaatikko ja mahdolliset likaantuneet välineet, kuten juoksupyörä, lämpimällä vedellä.

Lemmikkihamsteria tulisi käsitellä lähes joka ilta, jotta se oppisi luottamaan omistajaansa. Jos hamsteri tulee uuteen kotiin pienenä poikasena, kannattaa sen kuitenkin antaa noin vuorokauden ajan rauhassa tutustua uuteen ympäristöönsä. Hamsterin luottamus voitetaan yleensä vähitellen, ja sen totuttamiseen vaikuttaa paljon myös aiempi käsittely. Suoraan kasvattajalta hankittu hamsteri on yleensä jo valmiiksi totutettu käsittelyyn, mutta jos pienokainen on arka ja pelkää liikkuvaa kättä, sitä ei saa väkisin ottaa kiinni. Hamsterinpoikasta voi yrittää saada käsikesyksi houkuttelemalla sitä kädelle esimerkiksi makupalojen avulla. Tarvittaessa hamsterin voi myös ottaa häkistä ulos poistamalla häkin yläosa ja nostamalla poikasen varovasti kaksin käsin pohjalaatikosta. Alkuvaiheessa voi käyttää apuvälineenä myös wc-paperirullia, johon arka hamsteri usein menee "piiloon". Vilkasta ja arkaa hamsteria ei koskaan tulisi käsitellä kovin korkealla, koska se saattaa yllättäen hypätä ja loukata itsensä. Muutenkin hamstereiden kanssa kannattaa välttää korkeita paikkoja, koska ne eivät käsitä etäisyyksiä kovin hyvin. Hamsterin näköaisti on suhteellisen huono, mutta haju- ja kuuloaistit sen sijaan erittäin tarkat. Kesyttämiseen kannattaa varata runsaasti aikaa ja kärsivällisyyttä, jotta omistajan ja lemmikin välille syntyisi molemminpuolinen luottamus. Käsittelyvarmuus kehittyy vain harjoittelemalla, joten omistajakaan ei saisi pelätä hamsterin edesottamuksia. Normaalitilanteissa kesy hamsteri ei pure. Vahinkoja sattuu yleensä vain, jos hamsteri säikähtää yllättäviä liikkeitä tai on kipeä, eikä näin ollen kestä käsittelyä. Häkin kaltereiden välistä ei pidä koskaan työntää sormia, sillä hamsteri voi huonon näköaistinsa vuoksi erehtyä luulemaan sormea makupalaksi ja napata siitä kiinni hampaillaan. Hamsteria käsiteltäessä kädet kannattaakin pestä ruoan tuoksusta ja muista vieraista hajuista.

Käsikesyn hamsterin voi päästää vapaaksi jaloittelemaan huoneeseen, josta on poistettu kaikki mahdolliset vahinko- ja vaaratilanteita aiheuttavat esineet hamsterin ulottuvilta. Esimerkiksi sähköjohdot kannattaa nostaa ylös lattioilta, sillä hamsterit katkaisevat hyvin innokkaasti kaikkia eteensä tulevia esteitä. Pikkutavarat ja arvoesineet on myös syytä nostaa turvaan, ja kaikki pienetkin kolot ja pakoreitit on tukittava. Varotoimista huolimatta hamsteria ei kannata jättää vapaaksi ilman valvontaa, jotta säästyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä. Hamsterin jaloitellessa on varottava, ettei se jää ihmisten jalkoihin tai joudu litistyksiin esimerkiksi huonekalujen tai ovien väliin. Myös mahdolliset muut lemmikkieläimet on pidettävä loitolla hamstereista. Ulos hamsteria ei kannata viedä kesälläkään, sillä se pakenee yllättävän nopeasti; lisäksi ulkona on vaarana vilustuminen ja petoeläimet. Eläinkaupoissa myytävät hamsterinvaljaat ovat silkkaa rahastusta ja eläinrääkkäystä; hamsteria ei voi niissä taluttaa ilman kuristumisen vaaraa.

Hamsterin turkkia ei tavallisesti tarvitse harjata. Ainoastaan pitkäkarvaisilla saattaa joskus tulla takkuja purun tarttuessa turkkiin, jolloin niitä voi varovasti selvitellä sormin tai leikata saksilla. Hamsteri pesee itseään päivittäin, joten sen kasteleminen ja peseminen on tarpeetonta ja vaarallistakin. Ainoastaan ääritapauksissa, jos hamsteri pääsee sotkeutumaan jollakin sen elinympäristöön kuulumattomalla aineella, voi sen turkkia varovasti pestä vedellä välttäen veden joutumista korviin. Kastelun jälkeen hamsteri on välittömästi kuivattava pyyhkeellä ja miedolla lämmöllä hiustenkuivanta käyttäen, jotta se ei vilustuisi.

Hamsterin ruokinta

Perusruoakseen lemmikkihamsteri tarvitsee hyvälaatuista siemenseosta, jossa on monipuolisesti erilaisia jyviä, pähkinöitä, kuivattuja kasviksia yms. Eläinkaupoissa onkin usein myytävänä erityisesti hamstereille tarkoitettuja sekoituksia. Päivittäistavarakaupoissa myytäviä, yleensä melko yksipuolisia ja vähäravinteisia seoksia kannattaa käyttää ainoastaan hetkellisesti, ellei muuta ole tarjolla. Jyväseosta on pidettävä tarjolla hamsterille jatkuvasti, ja ruokailutottumuksia kannattaa seurata. Jos hamsu jättää toistuvasti syömättä jonkin osan seoksesta (esim. hyvin usein pelletit), kannattaa seos vaihtaa sellaiseen, jossa tuota kyseistä ainesosaa on vähemmän tai ei lainkaan, jotta ruokaa ei menisi jatkuvasti hukkaan. Vaihtelu piristää muutenkin hamsterin ruokailua, joten seosmerkkiä tai sen koostumusta voi vaihdella ajoittain, ja siemensekoituksen joukkoon voi lisätä toisinaan esim. rusinoita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, kissan tai koiran kuivamuonaa tms.

Hamsterikin on omnivoori, eli kaikkiruokainen eläin, joten kuivaruoan lisäksi sille tulisi tarjota proteiinipitoista ravintoa muutaman kerran viikossa. Esimerkiksi mausteeton ja vähäsuolainen liha ja kala kelpaavat kypsennetynä mainiosti, samoin keitetty kananmuna, juustot ja muut maitotuotteet. Myös tähteeksi jääneet huuhdellut luut, ja erityisesti luuydin ovat hamsterin herkkua. Luut kuluttavat samalla myös sopivasti hamsun hampaita, jotta ne eivät pääsisi kasvamaan liikaa. Hamsterit syövät mielellään myös erilaisia puuroja, soseita (mm. vauvanruokia), keitettyä pastaa ja riisiä sekä leipää.

Tuoreita kasviksia hamsterin tulisi saada pieninä määrinä lähes päivittäin. Erityisen hyviä ovat omena, porkkana, persikka, banaani, kotimaiset marjat sekä parsakaali, joka varsinkin hieman höyryssä kypsennettynä näyttää olevan joka hamsterin suurinta herkkua. Erittäin vesipitoiset kasvikset, kuten kurkku ja meloni sisältävät hyvin vähän ravinteita, joten niitä kannattaa antaa vain harvoin, jos muuta ei ole saatavilla. Kesäisin tuoreruokaa voi kerätä myös ulkoa saasteettomilta paikoilta. Muun muassa voikukan lehdet, ratamot, myrkyttömien lehtipuiden oksat ja mustikanvarvut sopivat huuhdottuina mainiosti hamsterin ruoaksi.

Kaikista edellä mainituista ruokalajeista voi tehdä myös yhdistelmiä. Esimerkiksi puuro on hyvä pohja, johon voi lisätä lähes mitä vain: kasviksia, marjoja, lihaa, kalaa, raejuustoa jne. Tilkkanen ruokaöljyä puuron seassa saa hamsterin turkin kiiltämään ja vahvistumaan.

Hamsterille EI saa antaa mausteisia, suolaisia, sokerisia tai muuten voimakkaita ruoka-aineita. Kasviksista muun muassa sipuli, raaka peruna ja suurin osa kaaleista ovat kiellettyjen listalla, koska ne kerryttävät kaasuja hamsterin vatsaan. Myös sitrushedelmiä on syytä niiden hapokkuuden vuoksi antaa korkeintaan pieninä määrinä ja harvoin. Ihmisille tarkoitettuja makeisia, sipsejä, suklaata jne. hamsterille ei saa antaa lainkaan, ja myös esim. koiran suklaanapit voivat aiheuttaa hamsterille ripulia.

Hamsterin lisäännyttämisestä

Hamsteri on maailman nopeimmin lisääntyvä nisäkäs. Hamsterinaarailla on kiima neljän – viiden päivän välein, ja astutuksen jälkeinen kantoaika ennen synnytystä on noin 16 päivää. Uudelleen kiimaan ja kantavaksi naaras voi tulla jo parin viikon kuluttua synnytyksestä, joten periaatteessa yksi naaras voisi siis synnyttää kymmenkunta poikuetta vuoden aikana. Käytännössä lemmikkihamsterilla voi kuitenkin teettää maksimissaan kaksi poikuetta sen koko elinaikana, koska jokainen raskaus, synnytys ja poikasten hoito rasittavat naarasta ja lyhentävät sen elinikää. Poikasten teettämiseen liittyy ylipäätäänkin niin paljon vastuuta, riskejä ja odottamattomia tilanteita, että on syytä harkita tarkkaan ja huolellisesti, onko oman lemmikkihamsterin astuttaminen lainkaan tarpeellista ja järkevää. Jos kuitenkin päätät teettää hamsterillasi poikasia, ota hyvissä ajoin ennen astutusta selvää kaikista poikasten hoitoon ja luovutukseen liittyvistä asioista. Tiedosta riskit ja oma vastuusi: Pystytkö vastaamaan seuraamuksista (esim. eläinlääkärilaskuista), jos synnytyksessä tulee ongelmia? Löydätkö varmasti jokaiselle pennulle uuden, vastuuntuntoisen kodin? (Poikasia voi syntyä kerralla jopa 20 kpl.) Teetä poikasia ainoastaan terveillä ja hyväkuntoisilla eläimillä, ja ota selvää geneettisistä esteistä, sillä on olemassa hamsterivärejä, turkkimuunnoksia ym. ominaisuuksia, jotka sekä isältä että emältä periytyessään aiheuttavat epämuodostuneita, karvattomia tai kuolleita poikasia. Esimerkiksi hamsterin häntään tuleva ruston epämuodostuma, knikki, eli häntämutka on resessiivisesti periytyvä ominaisuus, joka saattaa aiheuttaa selkärankaan ilmestyessään hamsterille vaikean halvauksen. Knikkihäntäisellä eläimellä ei siis saa missään tapauksessa teettää poikasia.

Syyrialaisnaaraan saa astuttaa aikaisintaan neljän kuukauden iässä, jotta raskaus ei häiritse sen fyysistä kehitystä. Toisaalta liian vanha naaras voi ylirasittua ja kuolla synnytykseen, joten yläikäraja ensisynnyttäjälle on noin 10 kuukautta, ja vuotta vanhempaa naarasta ei kannata astuttaa enää lainkaan. Paras astutusajankohta naaraan kiimapäivänä on illalla tai alkuyöstä, jolloin kiima on yleensä voimakkain, ja naaras tällöin todennäköisimmin päästää uroksen astumaan ongelmitta. Astutus onnistuu parhaiten puolueettomalla alueella, eli hamstereiden oman reviirin (häkin tms.) ulkopuolella mieluiten suljetussa tilassa, esimerkiksi laatikossa, korissa tai tyhjässä, hajuttomassa häkissä. Varmista, että hamsteripariskunnalla on riittävästi liikkumatilaa, sillä ne eivät pysy aina täysin paikallaan astutuksen aikana. Naaras tulee useimmiten kantavaksi jo muutaman astumiskerran jälkeen, joten maksimissaan urosta ja naarasta kannattaa pitää yhdessä noin puoli tuntia. Valvo astutusta jatkuvasti, sillä naaras voi kiimastaan huolimatta käydä uroksen kimppuun.

Jos astutus onnistuu, naaraan kiimat loppuvat, vatsa alkaa kasvaa noin viikon kuluttua, ja emo alkaa touhuta pesää syntyville lapsilleen. Tarjoa sille tällöin paljon materiaalia pesän rakennukseen; esimerkiksi wc-paperi käy hyvin. Poikaset syntyvät karvattomina ja vaaleanpunaisina noin kahden viikon kuluttua astutuksesta. Poikueen koko voi vaihdella yhdestä 20:en; tavallisesti poikasia on 5 – 12. Synnyttäessään naaras tarvitsee omaa rauhaa, joten pyri välttämään kaikkia häiriötekijöitä, äläkä liikuttele pesää tai koske poikasiin, koska naaras voi hermostuessaan tappaa ja jopa syödä poikasensa. Pesään voi yrittää varovasti kurkata muutaman päivän kuluttua synnytyksestä, mutta edelleenkään siihen ei saa koskea sormin. Pesätarvikkeita ja poikasia voi liikutella ainoastaan häkistä poimitulla esineellä, johon on tarttunut hamsterin ominaishaju. Tässä vaiheessa poikasten määrän voi laskea, ja poistaa mahdolliset kuolleet pennut pesästä. Poikasten ihon pigmentti alkaa kehittyä noin viikon iässä; turkki alkaa kasvaa ja silmät avautuvat noin kahden viikon kuluttua synnytyksestä. Parin – kolmen viikon iässä poikaset alkavat maistella kiinteää ruokaa, ja kolmiviikkoisina ne saattavat lähteä liikkeelle pesästä. Tällöin niitä voi jo varovasti käsitellä. Aluksi emo saattaa kantaa pentuja takaisin pesään tarttumalla niitä hampaillaan niskasta, mutta se yleensä luovuttaa pian huomatessaan urakan mahdottomaksi. Poikasten sukupuoli ja väri näkyy yleensä selvästi jo kolmen viikon iässä; turkkimuunnos on havaittavissa viimeistään neliviikkoisena.

Hamsteriemon ruokavaliota kanto- ja imetysaikana ei tarvitse merkittävästi muuttaa, jos sitä ruokitaan muutenkin jatkuvasti riittävän monipuolisesti jyväseoksella, proteiinipitoisilla ruoilla ja kasviksilla. Pentujen hoito ja imetys rasittaa kuitenkin emon elimistöä niin paljon, että sen ravinnonsaantiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Poikasten opetellessa kiinteälle ravinnolle ruokaa kuluu yllättävänkin paljon, ja keskimääräisen kokoinen, noin kahdeksan pennun neliviikkoinen lauma emoineen tarvitsee päivässä moninkertaisesti yhden aikuisen hamsterin tarvitseman määrän ravintoa. Tarjoa siis ruokaa mieluummin hieman liikaa kuin liian vähän – tähteeksi jääneet tuoreruoat voi poistaa jonkin ajan kuluttua, jotta ne eivät pilaannu häkissä.

Poikaset voidaan erottaa emostaan ja luovuttaa uuteen kotiin aikaisintaan 4 – 5 viikon iässä. Jos poikasia jää vielä tämän jälkeen asumaan yhdessä, on naaraat ja urokset syytä erottaa omiin häkkeihin, koska hamsteri voi olla sukukypsä jo kuukauden ikäisenä, ja sisarusten poikaset eivät koskaan ole toivottavia. Hamstereidenkin luonteissa on eroja, joten joskus pennut saattavat tulla toimeen keskenään melko pitkään, mutta toisinaan niiden välille syntyy rajujakin tappeluita. Poikasten välinen leikillinen nujakointi ja reviirin puolustuksesta aiheutuvat tappelut tulisi oppia erottamaan toisistaan, ja jos merkkejä todellisesta aggressiivisuudesta on nähtävillä, tai joku hamstereista laihtuu tai haavoittuu, on pennut syytä erottaa asumaan yksin. Poikasista huolehtimiseen kuuluu myös uuden, vastuuntuntoisen kodin hankkiminen jokaiselle pennulle. Hyvän kodin löytäminen voi joskus olla työlästä ja hankalaa, ja parasta onkin varmistaa tuleville poikasille sijoituspaikka jo hyvissä ajoin ennen astutusta.

Hamsterin terveys

Jos hoidat hamsteriasi edellä annettujen ohjeiden mukaisesti eli ruokit sitä oikein ja pidät sen elinympäristön siistinä, viihtyisänä ja turvallisena, hamsterisi pysyy todennäköisesti terveenä ja hyvävoimaisena lähes koko elinaikansa. Joskus voi kuitenkin tulla ikäviä yllätyksiä ja vahinkoja, joiden seurauksena hamsteri sairastuu tai loukkaantuu. Tällöin kannattaa ottaa välittömästi yhteys lähimpään eläinlääkäriin - hamsteri on pienikokoinen eläin ja kuolee vammoihin tai tauteihin hoitamattomana yleensä melko nopeasti. Hyvin hoidettuna kasvattajalta ostettu hamsteri elää yleensä noin 2 – 2 ½ vuotta, mutta iän myötä sen kunto saattaa tunnollisesta hoidosta huolimatta heikentyä. Ikääntyvän hamsterin kynsien ja hampaiden pituutta kannattaa tarkkailla säännöllisin väliajoin, sillä liikunnan ja jyrsimisen vähentyessä ne eivät enää kulu normaalisti ja voivat näin ollen kasvaa liian pitkiksi. Kynsiä ja hampaita voi yrittää varovasti leikata esimerkiksi kissan kynsisaksilla. Vahinkojen välttämiseksi leikatessa tarvitaan varmoja otteita, joten jos et uskalla itse kokeilla, ota yhteyttä esimerkiksi hamsterin kasvattajaan tai eläinlääkäriin. Hamsterille voi tulla myös paiseita tai kasvaimia, jolloin se on syytä tarkistuttaa eläinlääkärillä. Lääkäri osaa useimmiten kertoa, kannattaako hamsteria yrittää leikata tai parantaa lääkkein, vai olisiko se viisainta säästää kärsimyksiltä ja lopettaa.

Iäkkään hamsterin oireita ovat hyvin usein rähmivät silmät, laihtuminen, epävarmat liikkeet ja mahdollinen tärinä. Vanhan eläimen ruokahalu voi myös heikentyä ja takapää tahriintua helposti, kun ulostaminen ei enää onnistu kunnolla. Vanhus juo usein tavallista enemmän vettä, ja sen verenkierto heikkenee, joten vanha hamsteri voi tuntua kylmältä. Kaikki nämä ovat merkkejä siitä, että hamsu todennäköisesti kuolee vanhuuteen jonkin ajan kuluttua. Vanhuuden oireille ei ole olemassa parannuskeinoa, mutta hamsun oloa voi helpottaa pitämällä sen häkkiä lämpimässä paikassa (ei kuitenkaan liian kuumassa). Sen takapäätä voi myös tarvittaessa puhdistaa kädenlämpöisellä vedellä unohtamatta huolellista kuivausta. Vältä äkkinäisiä liikkeitä ja kovia ääniä, sillä aistien heikentyessä hamsteri säikähtää lähes kaikkea tavallista helpommin. Vanha eläin voi olla myös kipeä, joten sitä on käsiteltävä erityisen hellästi välttäen turhaa nostelua.

© Sini Hämeenkorpi

 

Hoito-ohjeita