Perussääntö: Pienet eläimet heikkenevät nopeasti, joten viivästynyt eläinlääkärikäynti on aina riski. Jos satuit määrittämään ongelman laadun kotona väärin (esim. luulit vakavaa hengitystietulehdusta ohimeneväksi flunssaksi), virhe voi maksaa eläimen hengen. Näin ollen erityisesti kokemattomien eläinharrastajien kannattaisi turvautua eläinlääkärin puoleen. Pieneläinlääkärin vastaanotolla kyllä neuvotaan puhelimessa (maksutta), onko aihetta (maksulliseen) käyntiin vastaanotolla - vai kannattaisiko vielä odottaa.

Mikäli et ole valmis maksamaan eläimesi terveydenhoidosta, et ole sopiva henkilö eläimenomistajaksi.

Ulkoloiset

Apteekeissa on saatavana reseptivapaita pesuaineita ulkoiloisten häätöön. Kokenut harrastaja tai farmaseutti voi neuvoa sopivan tuotteen ja opastaa käytössä. Mikäli pesuaineilla ei saavuteta toivottua tulosta, on aika kääntyä eläinlääkärin puoleen, jolta löytyy tehokkaampia lääkeaineita loisista eroon pääsemiseksi.

"Sisäloiset"

Joillakin lajeilla harvinaisia, joillakin silloin tällöin tavattavia. Isoilla lajeilla (ainakin kaneilla) reseptivapaa madotus voidaan suorittaa jopa kaiken varalta (esim. kerran vuodessa) - lääkepakkauksen ohjeannosten mukaan. Pienemmillä lajeilla voidaan neuvoa annoksiin kysyä pieneläinklinikan eläinlääkäriltä tai hoitajalta. Jos on tiedossa luotettava kokenut harrastaja, voi tämäkin antaa asiassa neuvoja.

Tilapäinen ummetus ja tilapäinen ripuli

Joillakin pienillä eläinlajeilla muutama tunti ummetusta tai ripulia on jo vaarallista. Isoilla lajeilla, kuten kanilla tai marsulla voidaan ensimmäisenä vuorokautena käyttää kotihoitoa, jos eläin muutoin vaikuttaa hyväkuntoiselta. Näillä herbivoorilajeilla oireet ovat usein ruokavalioperäisiä. Jos oireet jatkuvat toisen vuorokauden puolelle, on ehdottomasti käännyttävä eläinlääkärin puoleen. Kanien ummetus johtuu usein eläimen nielemästä karvasta, jota voidaan poistaa suolesta juottamalla eläimelle ananasmehua, oliivi-/parafiiniöljyä yms. Ripuloinnin yhteydessä siirrytään tilapäisesti kuivempaan ruokaan. Monilla eläimillä näennäisten papanoimattomuuksien syyt voivat kuitenkin olla muualla, kuin ruoassa, eläin ei ehkä pysty syömään jostakin elimellisestä syystä, kuten hampaiden takia... ja syömättömyys on aina riski eläimelle!

Vilustumisoireet

Avainkysymys on, mistä voimme tietää, onko kyseessä vakava tulehdus vai pieni vilustuminen? (100 % varmuudella tähän ei uskalla vastata, joten emme edes yritä.) Emme välttämättä aina huomaa pieniä muutoksia eläimen käytöksessä, tai pikkuisen vuotavaa nenää ja silmiä... niinpä usein omistajan huomatessa eläimen tilan sairaus on saattanut jatkua jo joitakin päiviä. Tällöin on myöhäistä järkeillä "katsotaan pari päivää ja soitetaan vasta sitten lääkäriin" -tyylillä. Jos ollaan aivan varmoja, että pienet nenänvuoto-oireet ilmestyivät vasta äsken, voidaan "katsoa päivä - ehkä pari" pelkästään tukihoitojen kanssa. Tukihoitona käy aina lämpö, vedottomuus ja joillekin lajeille höyry taikka eräät huolella valitut yrtit. Mutta jos oireet jatkuvat, voi lääkehoito olla välttämätön. Eläimen ei missään tapauksessa saa antaa heiketä huonoruokahaluiseksi, takkuiseksi ja voimattomaksi - ilman että tiedustellaan todellisen asiantuntijan neuvoja.